Käytännön osio – Sofia ja Erika

Yleisö ja paikallisuus taustalla

Innovaatiomme liittyy osaltaan yleisön osallistamiseen ja aktiiviseen toimimiseen osana journalistisen informaation kulkua lähettäjältä vastaanottajalle, eli toisin sanoen uutisen matkaa toimituksesta lukijalle. Keskeinen asia palvelukonseptissamme on paikallisuus.

Toimitukset ovat pyrkineet luomaan läheistä suhdetta yleisöön sitä kuuntelemalla. (Hujanen 2009, 41). Ajatus vastaanottajasta on vahvistumassa kohti ajatusta käyttäjästä ja kuluttajasta. (Sassi 2009, 24-26). Sassi (2009, 25) kuvailee itsehallinnan, oman tekemisen ja toimijuuden korostuvan käyttäjän roolissa. Edellä mainitun (2009, 25) mukaan myös televisio-ohjelmista, kuten kaikesta muustakin toiminnasta, on tulossa palvelua.

Kaivo-oja (2014) kirjoittaa ubiikkiteknologiasta, joka tuo uudenlaisen älyn ja siihen liittyvät teknologiat yhteisessä muodossa. Personalisoidut mediapalvelut, internetin toimintaan perustuvat ”uutiskoneet” ja tilannekartat ovat Kaivo-ojan (2014) mukaan ubiikkiteknologian journalistisia muotoja. Älypuhelimilla voidaan Nyren ym. (2012) mukaan hyödyntää paikallisuuden teknologiaa journalismissa. Nyren ym. (2012) mukaan paikalliset sanomalehdet menettävät yhteytensä yhteisöönsä, jos älypuhelimien paikannusta ei oteta käyttöön toimitustyössä. Älypyhelimet vahvistaisivat tärkeänä pidettyä paikallisuuden näkemystä journalismissa.

Kaivo-oja kirjoittaa ubiikkiteknologian yhdistävän todellisuutta ja virtuaalista todellisuutta, jotka mahdollistavat elämyksien kokemisen. Ubiiikkiteknologian aikana siirrytään transmedian ajalle (Kaivo-oja 2014), jossa elämyksellisuus, liikkuvuuden merkitys ja monet mediat pääsevät ääneen.
Nämä toteutuvat myös karttapalvelusovelluksen muodossa.

Idea
Innovaatiomme on mobiiliaplikaatio eli sovellus, jonka avulla lukija voi löytää kiinnostavia uutisia lähellä itseään ja sitoutua median tarjoamaan sisältöön paikallisesti. Oma kokemus uutisten keskellä voikin tehdä uutisten lukemisesta mielenkiintoista.

Uutistoimitukset voivat liittyä palveluun ja merkitä uutisensa MapMe-karttapalvelusovellukseen uutisen aihetta koskettavan paikan lähelle. Sovellus etsii algoritmin avulla merkittyjä uutisia. Sovelluksen käyttäjä saa ilmoituksen uutisista mobiililaitteeseensa paikannuspalvelun avulla. Elämyksellinen journalismi tulee uutispalvelun kautta lähelle yleisöä, jossa oma paikka yhdistetään virtuaalimaailmaan. Konseptimme liikkuu käyttäjän ja kuluttajan rajalla.

Lukija saa vain ne uutiset näkyviin, jotka ovat tarpeeksi lähellä omaa sijaintia. Kun lukija avaa karttapalvelun, pääsee hän tarkastelemaan aluetta vain muutaman sadan metrin säteellä. Uutisorganisaation lisäämät paikkamerkit tarjoavat mahdollisuuden avata uutislistan, josta paljastuu uutiset aikajärjestyksessä. Käyttäjän on mahdollista räätälöidä itselleen henkilökohtainen uutislista aiheiden tai medioiden perusteella. Käyttäjät voivat arvioida ja merkitä uutisia tärkeäksi, mikäli he kokevat näin. Sovellus ehdottaa suosituimmat paikat lähistöllä.

Kansainvälisyys antaa sovelluksessa uuden ulottuvuuden, sillä sovellus ei rajoitu vain kotimaahan. Ulkomailla käyttäjä-kuluttaja voi saada tietoa esimerkiksi lakoista tai taidemuseoiden näyttelyistä sijaintinsa perusteella. Tämä helpottuu erityisesti kesällä 2017, kun EU:n sisällä mobiililiatteiden Roaming-maksut poistuvat.
MapMe-sovelluksemme on tärkeä sekä käyttäjä-kuluttajille, toimituksille sekä myös mainostajille. Tärkeimmäksi seikaksi nostamme sujuvan ja nopean tiedonkulun ja informaation toimituksesta vastaanottajalle. Sovelluksen kautta vastaanottajan on helppoa pysyä kartalla siitä, mitä hänen lähiympäristössään tapahtuu, mutta lisäksi myös laajemmin ajankohtaisista asioista.

Kohderyhmämme ovat kansalaiset, jotka ovat kiinnostuneet pysymään ajan tasalla ympärillään olevista asioista. Palvelu edellyttää mobiililaitteen käyttämistä, joka ei tänä päivänä ikäsidonnainen seikka. Sovellus tarjoaa uutisorganisaatioille näkyvyyttä uudella tavalla, kun uudet kuluttajat pääsevät käsiksi ympäristönsä uutisiin.

Kohdekäyttäjät pyritään tavoittamaan markkinoimalla sovellusta sovelluskaupoissa. Sovellusta mainostetaan myös sosiaalisessa mediassa, jossa se saavuttaa palvelun tärkeimmät käyttäjät. Lisäksi sovelluksen kautta uutisia merkitsevät uutisorganisaatiot markkinoivat sovellustaan omilla verkkosivuillaan ja mediakanavissa.

Rahoitus tulee osin mediaorganisaatioilta, jotka maksavat karttapalvelusovelluksen käyttämisestä. Palvelun käyttäjille, kuluttajille käyttäminen on ilmaista eikä sisällä niin sanottua maksumuuria, jotta kynnys sovelluksen käyttämiseen olisi matalampi. Näin lukijat saapuvat lähelle uutisia.
Uutisorganisaatiot maksavat palvelustaan saman verran, mikä asettaa mediaorganisaatiot samalle viivalle näkyvyydessä.

Lähteet:
Kaivo-oja, Jari (2014). Ubiikkiteknologian ja media-alan tulevaisuus: muutoshaasteet
journalismissa ja mediassa. Tutu e-julkaisuja 15/2014. Turku: Tulevaisuuden tutkimuskeskus.

Nyre, Lars & Bjørnestad, Solveig & Tessem, Bjørnar & Vaage Øie, Kjetil (2012) Locative
journalism: Designing a location-dependent news medium for smartphones. Convergence:
The International Journal of Research into New Media Technologies 18:3, 297–314.

Hujanen, Jaana (2009) Kohti osallistuvaa mediayleisöä. Teoksessa Suhteissa mediaan. (toim. Kotilainen, Sirkku). s. 41-53. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Sassi, Sinikka (2009) Mitä kuuluu yleisölle verkkoviestinnän aikakaudella? Teoksessa Suhteissa mediaan. (toim. Kotilainen, Sirkku). s. 21-40. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Käytännön osio – Salla ja Sonja

Käytännön osioon suunnittelimme niin sanotun journalismin Netflixin, jonka ristimme Pressflexiksi. Pressflex nojaa moneen eri journalismin ismiin, joista mainittavia ovat ainakin algoritminen journalismi ja kuratoitu journalismi.

Nikusen (2011) mukaan niin sanottu uutisten personoiminen on nähty yhtenä journalismin tulevaisuudenvisiona, ja tähän visioon nojaa myös Pressflex. Esimerkiksi televisionkatselu on muuttunut suoratoistopalveluiden myötä kohti jokaiselle räätälöityä ohjelmistoa, jonka rakentamisessa hyödynnetään katsojan makua ja valintoja selvittäviä algoritmejä (Nikunen 2011, 105).

Pressflex tuo räätälöidyt sisällöt journalismiin tuomalla jokaiselle käyttäjälle mieltymyksiin ja lukutottumuksiin perustuvia artikkeleita luettavaksi. Median tutkimuksessa puhutaan paljon yleisön pirstoutumisesta. Esimerkiksi Philip Napolin (2011) mukaan mediamarkkinoiden murrosta kuvaa pirstoutunut yleisö, joka on saanut autonomisemman aseman median kuluttamisessa. Median jakelualustat ovat moninkertaistuneet ja tarjonta kasvanut. Yleisö voi yhä itsenäisemmin valita, mistä ja miten uutisensa hankkii. Pressflex koettaa tuoda pirstoutuneen mediamaiseman kaikki näkökulmat yhteen, käyttäjälle vaivattomaan paikkaan. Näin lukijan ei tarvitse poukkoilla alustalta tai nettisivulta toiselle maksumuurien lomassa, vaan hän voi yhdellä kuukausimaksulla lukea artikkeleita monesta erilaisesta lähteestä.

Andersonin (2009) mukaan netin ilmaissisällöt ovat lisääntyneet, koska muun muassa tarjonta on suurempaa kuin kysyntä, yleisöt ovat valmiita maksamaan vain käsin kosketeltavasta materiasta ja markkinoilla jyllää vähimmän vaivan laki. Nämä pitävät toki paikkansa, mutta jos tarkastellaan esimerkiksi Spotifyn ja Netflixin menestystä, voidaan todeta, että sisällöstä ollaan valmiita maksamaan kohtuullisia summia, koska vastineeksi saa laajemman sisällön kuin ostamalla yhden dvd:n, cd:n tai lehden. Seppänen ja Väliverronen (2013) toteavat, että mediamaisemassa keskeistä on nykyään yhteydenpito, vuorovaikutus ja jakaminen. Pressflexin kaltaisessa palvelussa yhdistyvät ainakin vuorovaikutus ja jakaminen, sillä yleisö voi arvioida palvelussa olevia juttuja ja jakaa niitä sosiaalisessa mediassa.

Myös globalisaatio on vaikuttanut siihen, että ihmiset eivät kiinnity niin vahvasti tiettyyn paikkaan. Internetin aikakaudella tietoa on helppo jakaa, ja esimerkiksi maailmankaupan takia tapahtumat toisella puolella maapalloa voivat vaikuttaa myös siilinjärveläisen yrityksen toimintaan. Tämä puoltaa Pressflexin kannattavuutta, sillä aiemmin esimerkiksi oman alueen paikallis- ja maakuntalehdet ovat olleet sellaisia, joita tilataan joka kotiin, mutta nykyään lukijoita kiinnostaa paikallisuutisten lisäksi laajempi näkökulma maailmaan. Helsingin Sanomista halutaan ehkä lukea koko maata koskettavia juttuja, mutta aikakauslehdistä myös muotia, kauneutta ja human interest -juttuja. Pressflex tarjoaa kaiken tämän ja enemmän.

Lähteet:

Napoli, Philip (2011). Audience Evolution: New Technologies and the Transformation of Media Audiences. Columbia University Press.

 

Nikunen, Kaarina (2011). Enemmän vähemmällä: Laman ja teknologisen murroksen vaikutukset suomalaisissa toimituksissa 2009–2010. Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö. Tampere: Tampere University Press.

Seppänen, Janne & Väliverronen, Esa (2013). Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino.

Essee – Erika

Valitsin esseeni aiheeksi yleisösuhteen ja sen muutoksen. Yleisö ja yleisön osallistuminen kiinnostavat minua, joten esseeaiheen valinta oli alusta asti selvä. Mitä esimerkiksi kansalaisjournalismi ja yleisön osallistaminen journalismin tekemisen kannalta tarkoittavat?

Vaikka aihevalintani oli alusta asti selvä, niin koen oppineeni prosessin aikana lisää journalismin erilaisista tarkastelukulmista.

Erika_JOVA20essee

Reflektio – Erika

Uskon, että journalistien ja journalismin keskuudessa yksi ilmassa leijaileva kysymys liittyy talouteen ja siihen, miten journalistisen sisällön tuottaminen talouden näkökulmasta on mahdollista. Onhan meille journalistiikan opiskelijoille toitotettu median murrosta heti opintojen alusta lähtien. Miten työpaikkani käy, saanko töitä tai jatkuuko työni? Millä tavoin journalististen, laadukkaiden sisältöjen tuottaminen jatkossa on mahdollista? Opiskelijana tietenkin tulevaisuus niin ikään huolettaa.

Sama kysymys nivoutuu osin myös journalismin teknologiseen puoleen ja kehityskaareen. Yle Urheilu testasi loppuvuodesta 2016 “robottiuutisia”, kun Voitto-robotti vastasi yön NHL-kierroksen tulosuutisoinnista. Luin yleisön sosiaaliseen mediaan kirjoittamia palautteita kyseisistä uutisista, ja muistaakseni ainakin yhdessä tai mahdollisesti myös useammassa kiiteltiin juttuja selkeistä otsikoista ja uutisista.

Tästä päästään aasinsillalla journalismin ismeistä yleisöön, joka on mielestäni yksi kiinnostavimmista ismeistä ja teemoista. Yleisö ei enää ole passiivinen, vastaanottava massa, vaan aktiivisesti toimiva ja median välityksellä julkisuuteen kurkottava toimija. Kuten Nich Newman toteaa artikkelissaan historian esimerkin osoittaneen internet-alustojen, kuten YouTuben aloittaneen niin median tuottamisen, jakamisen ja kuluttamisen muutoksen. Yleisö tuottaa sisältöjään toimitusten journalististen sisältöjen ohella, mutta samalla myös voivat keskustella journalismin tuottajien kanssa. Mielestäni journalismin olisi hyvä kuunnella näitä yleisön ääniä, kuten esimerkiksi kiittelyä robottiuutisoinnin selkeistä otsikoista, ja hyödyntää näin vuorovaikutusta sisältöjen kehittämisessä. Analogiana Bullardin joukkorahoitusartikkeli, jossa toimittaja Mariah Stewart sanoo haluavansa kuunnella maksavia asiakkaita, mutta ei anna heidän päättää siitä, mitä hän kirjoittaa.

Journalismin funktio tuottaa tietoa yhteiskunnasta ja näin ollen palvella kansalaisia on nyt ja myös tulevaisuudessa olemassa.

Lähteet:

Bullard, Gabe (2016) Crowdfunding the news. Nieman Reports, September 26, http://niemanreports.org/articles/crowdfunding-the-news/

Newman, Nich (2009) The rise of social media and its impact on mainstream journalism. http://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/sites/default/files/The%20rise%20of%20social%20media%20and%20its%20impact%20on%20mainstream%20journalism_0.pdf

Essee – Sonja

Tein esseeni paikallisuuden ja hyperpaikallisuuden merkityksestä suomalaisessa mediamaisemassa. Valitsin aiheen, koska huomasin oman harjoitteluni aikana, kuinka paljon paikallisuus vaikuttaa valintoihin, joita jutun teon prosessissa tehdään. Myös teemahaastatteluista löytyi mielenkiintoista pohdintaa siitä, kuinka juttuvaihto ja läpimenot ovat vaikuttaneet paikallisuuteen maakuntalehdissä.

Sonja_JOVA20 essee

Essee – Sofia

Kuulun siihen sukupolveen, joka on kasvanut sosiaalisen median mukana. Ehkä myös siksi on ollut helppo tutustua journalismissa osallistamisen muotoihin, sillä ne ovat muuttuneet paljon pelkästään oman opiskeluaikani kuluessa.  Yleisöllä on yhä enemmän mahdollisuuksia olla yhteydessä mediaan, ja media on myös rohkeammin yhteydessä yleisöön. Mutta onko kansalaisjurnalismi uhka vai mahdollisuus?

Kansalaisjournalismin lähtökohta on yleisön ja journalistien vuorovaikutteisuudessa, jota tarkastellaan esseessä erityisesti digitalisaation tuomien mahdollisuuksien sekä mahdollisten haittojen myötä. Esseessä havainnoidaan artikkeleiden, tapahtumien ja journalististen näkemysten avulla kansalaisjournalismin toteutumista. Esseessä selvitetään, mikä suunta kansalaisjournalismilla tällä hetkellä on.

Esseen kirjoittaminen avasi paljon ymmärrystä sille, kuinka paljon yleisön osallistaminen on pääosin median käsissä. Mediatalot saavat itse päättää edelleen sisällöstään ja yleisön asemasta huolimatta verkon laajoista julkisista alustoista.

JOVA20_essee_SofiaK

Sofia

Reflektio – Sonja

Viime vuosina mediat ovat viimein alkaneet havahtua murrokseen, joka on ollut oikeastaan käynnissä jo huomattavasti pidemmän aikaa. Medioiden herääminen on ollut oman, melkein-diginatiivin sukupolveni silmissä jopa niin tuskastuttavan hidasta, että toivo journalismin uusiin ”ismeihin” ja tekemisen tapoihin on vahva.

Yksi pettymyksen aiheistani on ainakin ollut joukkorahoitus, josta kohistiin vielä pari vuotta sitten. Vaikka joukkorahoituksesta on positiivisia esimerkkejä, kuten artikkelissa Crowdfunding the News (Gabe Bullard) The Texas Tribunen saama rahoitus livestriimeihin tai Suomessa Uusi Inari. Joukkorahoitus vastaa tiettyyn tarpeeseen, mutta se yleensä tavoittaa lähinnä ne ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia mediakuluttajia. Mielestäni olisi tärkeää, että ismit tarjoaisivat ratkaisuja myös laajan yleisön saavuttamiseksi.

Tätä varten yksi kiinnostava termi on Henry Jenkinsin spreadable media, eli jaettava media. Viime vuosina perinteiset mediat ovat paniikissa kätkeneet sisältöjään maksumuurien taakse. Viime kesän harjoittelussa totesin itsekin, että maksumuuri ei ole nykyaikaa eikä toimiva tapa haalia rahaa. Ihmisillä on kova tarve jakaa ja lukea muiden jakamia juttuja, mutta maksumuurin taakse jää paljon hyviä, taustoittavia juttuja, jotka saavat aivan minimaaliset lukijamäärät.

Aivan viime aikojen kiinnostavin kokeilu on ollut Ylen urheilu-uutisten robottijournalismi. Artikkeli Get used to automation in newsrooms (Steeve Roso) tuo esiin sen, että robotin tarkoitus ei ole korvata toimittajan työtä, vaan mahdollistaa toimittajan keskittyminen sellaiseen työhön, mikä robotille ei ole mahdollista. Siis esimerkiksi taustoittavat, kerronnalliset jutut, joita usein tänä päivänä kaivataan.

Nähtäväksi jää, toteutuuko robotin ottaminen mukaan journalismiin aivan näin idealistisesti, mutta hankkeessa on potentiaalia. Ismeissä tärkeää olisikin, että ne löytäisivät myös käytännön ratkaisuja eikä vain teoreettista ajattelua siitä, miten journalismia kuuluisi tehdä.

Lähteet:

Usher, Nikki (2010) Why spreadable doesn’t equal viral: A conversation with Henry Jenkins. NiemanLab November 23.

Bullard, Gabe (2016) Crowdfunding the news. Nieman Reports, September 26.

Roso, Steeve (2016) Get used to automation in newsrooms. News Literacy 2016, March 4.

Yleisön kanssa juttukeikalle

Journalismin ismeistä minua kiinnostavat eniten ”uuden teknologian” tuomat mahdollisuudet olla yhteydessä yleisöön, ja tehdä sitä kautta aiempaa monipuolisempaa journalismia.

Heti aluksi on hyvä todeta, ettei yksikään journalismin ”ismi” ole muista riippumaton. Kaikki ismit kietoutuvat jollain lailla toisiinsa, eikä niitä siksi voi kovin tarkasti erotella. Esimerkiksi ero joukkorahoitteisen ja osallistavan journalismin välillä ei ole kovin suuri. Tavoite on näillä ismeillä erilainen, mutta molempiin tarvitaan lukijoita tavoitteen saavuttamiseksi.

Yleisön ja verkoston ismit journalismit kiinnostavat siksi, että mielestäni journalismin tulevaisuus piilee tavalla tai toisella niissä. Median teknologinen kehittyminen on mahdollistanut sen, että median alustoja on loputtomasti. Jeff Jarvisin mukaan verkostoitunut journalismi käyttää hyväkseen journalismin yhteisöllisyyttä, jossa ammattitaitoiset journalistit ja harrastajat tuottavat yhteistyössä journalistista sisältöä. Henry Jenkinsin mukaan osallistumisen muotoja on monia, ja ne vaativat erilaisia taitoja.

Jonkin verran edistysaskeleita voi nähdä mediassa, kuinka yleisöä otetaan mukaan sisällön tekemiseen. Esimerkiksi mielipideosaston teksteistä muovataan uutisia tai twiitit vilahtelevat ajankohtaisohjelmien aikana ruudun alakulmassa. Journalismi kuitenkin muuttuu melko hitaasti, eikä teknologian uusimpia tulokkaita ole helppo yhdistää mediatalojen omiin käytäntöihin.

Nich Newmanin mukaan sosiaalinen media muuttaa uutisten luonnetta, mutta ei korvaa perinteistä mediaa. Journalismi saa ikään kuin uuden kerroksen tietoa, ja sosiaalinen media mahdollistaa mielipiteiden vaihtuvuuden. Sisältö voi rikastua yleisön ja journalistien yhteistyöllä. Tiedon kulkemisen ja sen luotettavuuden tulisi journalismissa olla aina etusijalla. Toivon, että siihen pyrittäisiin tulevaisuudessakin – yhdessä yleisön kanssa.

Lähteet:

Jarvis, Jeff (2006) Networked journalism, Buzz Machine July 5, http://buzzmachine.com/2006/07/05/networked-journalism.

Newman, Nich (2009) The rise of social media and its impact on mainstream journalism.Working paper at the Reuters Institute for the Study of Journalism. Oxford: The University of Oxford, http://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/sites/default/files/The%20rise%20of%20social%20media%20and%20its%20impact%20on%20mainstream%20journalism_0.pdf.

Usher, Nikki (2010) Why spreadable doesn’t equal viral: A conversation with Henry Jenkins. NiemanLab November 23, http://www.niemanlab.org/2010/11/why-spreadable-doesntequal-viral-a-conversation-with-henry-jenkins.

Sofia

Reflektio – Salla

Kun aloin miettiä tehtävää varten suhdettani journalismin eri ”ismeihin”, pysähdyin ensin pohtimaan sitä, mitä ismeillä oikeastaan tarkoitetaan. Wikipedia määrittelee ismin tarkoittavan ”suuntaa, aatetta tai virtausta” ja mainitsee tähän lähteeksi Kielitoimiston sanakirjan. Nykyään journalismi ottaakin monia erilaisia muotoja ja suuntia etsiessään toimivaa ja kestävää tapaa tehdä hyvää journalismia niin, että siitä joku saisi rahaakin.

Journalismin uudet suunnat on kurssilla jaettu kuuteen eri osioon: talouteen, teknologiaan, yleisöön, verkostoihin, paikkaan sekä asenteeseen ja ilmaisuun. Nyt median murroksesta jo kolmen vuoden ajan luennoilla kuulleena mielestäni eniten näistä puhutaan talousvaikeuksista sekä yleisösuhteen muutoksesta. Siksi journalismin uusista suunnista ensimmäisenä mieleeni tulee lähinnä yt-neuvottelut, pätkätyöt sekä someen kaikkoava yleisö. Siksi haluaisinkin tämän kurssin puitteissa koettaa keskittyä murroksen mahdollisiin hyviin puoliin: mitä voimme tehdä paremmin kuin ennen?

Laura Ahva ja Mikko Hautakangas tarjoavat blogissaan (2016) yhdeksi paremmin tekemisen muodoksi sovittelujournalismia. Termille on monia vastineita, ja niiden merkitys on liukuva; milloin puhutaan sovittelujournalissmista, milloin rakentavasta journalismista, milloin ratkaistukeskeisestä journalismista. Näille yhteistä on Ahvan ja Hautakankaan mukaan se, että niissä ”otetaan tosissaan journalismin yhteiskunnallinen vastuu”. Mielestäni tämän pitäisi kuitenkin olla itsestäänselvyys kaikessa vakavamassa journalismin teossa, ei mikään uusi, hieno suuntaus.

Myös monella journalistiikan kurssillamme talousvaikeuksista puhuessamme olemme puhuneet joukkorahoituksesta. Mielestäni journalismin joukkorahoitus on hyvä idea, muttei kuitenkaan kestävä ratkaisu median talousvaikeuksien selättämiseen. Gabe Bullardin aihetta käsittelevässä tekstissä (2016) joukkorahoitusta käyttänyt journalisti Nicole Hudson kertoo mielenkiintoisen huomionsa joukkorahoituksen eräästä puolesta. Hudson sanoo tuntevansa olevansa normaalia velvoitetumpi tekemään työnsä kunnolla ja hyvin koska ihmiset ovat varta vasten antaneet hänelle rahaa ja he selvästi välittävät aiheesta kovasti.

Kuten Nich Newman totesi jo vuonna 2009 artikkelissaan sosiaalisen median vaikutuksista perinteiseen journalismiin, sosiaalinen media muokkaa uutisten luonnetta perinpohjaisella tavalla. Mielenkiintoista onkin mielestäni pohtia sosiaalisen median ja mediatalojen suhdetta: onko se vastavuoroinen, jossa sosiaalinen media saa sisältöä perinteiseltä medialta, vai onko some perinteisen median kuolemaksi? Ovatko somekuplat  ja feikkiuutiset Facebookin vika, ja miten mediatalot voivat taistella niitä vastaan?

Lähteet:

Ahva, Laura & Hautakangas, Mikko (2016) Uusien journalismien viidakossa. Sovittelujournalismi-blogi 22.11.2016.

Bullard, Gabe (2016) Crowdfunding the news. Nieman Reports, September 26

Newman, Nich (2009) The rise of social media and its impact on mainstream journalism. Working paper at the Reuters Institute for the Study of Journalism. Oxford: The University of Oxford