Reflektio – Salla

Kun aloin miettiä tehtävää varten suhdettani journalismin eri ”ismeihin”, pysähdyin ensin pohtimaan sitä, mitä ismeillä oikeastaan tarkoitetaan. Wikipedia määrittelee ismin tarkoittavan ”suuntaa, aatetta tai virtausta” ja mainitsee tähän lähteeksi Kielitoimiston sanakirjan. Nykyään journalismi ottaakin monia erilaisia muotoja ja suuntia etsiessään toimivaa ja kestävää tapaa tehdä hyvää journalismia niin, että siitä joku saisi rahaakin.

Journalismin uudet suunnat on kurssilla jaettu kuuteen eri osioon: talouteen, teknologiaan, yleisöön, verkostoihin, paikkaan sekä asenteeseen ja ilmaisuun. Nyt median murroksesta jo kolmen vuoden ajan luennoilla kuulleena mielestäni eniten näistä puhutaan talousvaikeuksista sekä yleisösuhteen muutoksesta. Siksi journalismin uusista suunnista ensimmäisenä mieleeni tulee lähinnä yt-neuvottelut, pätkätyöt sekä someen kaikkoava yleisö. Siksi haluaisinkin tämän kurssin puitteissa koettaa keskittyä murroksen mahdollisiin hyviin puoliin: mitä voimme tehdä paremmin kuin ennen?

Laura Ahva ja Mikko Hautakangas tarjoavat blogissaan (2016) yhdeksi paremmin tekemisen muodoksi sovittelujournalismia. Termille on monia vastineita, ja niiden merkitys on liukuva; milloin puhutaan sovittelujournalissmista, milloin rakentavasta journalismista, milloin ratkaistukeskeisestä journalismista. Näille yhteistä on Ahvan ja Hautakankaan mukaan se, että niissä ”otetaan tosissaan journalismin yhteiskunnallinen vastuu”. Mielestäni tämän pitäisi kuitenkin olla itsestäänselvyys kaikessa vakavamassa journalismin teossa, ei mikään uusi, hieno suuntaus.

Myös monella journalistiikan kurssillamme talousvaikeuksista puhuessamme olemme puhuneet joukkorahoituksesta. Mielestäni journalismin joukkorahoitus on hyvä idea, muttei kuitenkaan kestävä ratkaisu median talousvaikeuksien selättämiseen. Gabe Bullardin aihetta käsittelevässä tekstissä (2016) joukkorahoitusta käyttänyt journalisti Nicole Hudson kertoo mielenkiintoisen huomionsa joukkorahoituksen eräästä puolesta. Hudson sanoo tuntevansa olevansa normaalia velvoitetumpi tekemään työnsä kunnolla ja hyvin koska ihmiset ovat varta vasten antaneet hänelle rahaa ja he selvästi välittävät aiheesta kovasti.

Kuten Nich Newman totesi jo vuonna 2009 artikkelissaan sosiaalisen median vaikutuksista perinteiseen journalismiin, sosiaalinen media muokkaa uutisten luonnetta perinpohjaisella tavalla. Mielenkiintoista onkin mielestäni pohtia sosiaalisen median ja mediatalojen suhdetta: onko se vastavuoroinen, jossa sosiaalinen media saa sisältöä perinteiseltä medialta, vai onko some perinteisen median kuolemaksi? Ovatko somekuplat  ja feikkiuutiset Facebookin vika, ja miten mediatalot voivat taistella niitä vastaan?

Lähteet:

Ahva, Laura & Hautakangas, Mikko (2016) Uusien journalismien viidakossa. Sovittelujournalismi-blogi 22.11.2016.

Bullard, Gabe (2016) Crowdfunding the news. Nieman Reports, September 26

Newman, Nich (2009) The rise of social media and its impact on mainstream journalism. Working paper at the Reuters Institute for the Study of Journalism. Oxford: The University of Oxford

Leave a Reply