Reflektio – Sonja

Viime vuosina mediat ovat viimein alkaneet havahtua murrokseen, joka on ollut oikeastaan käynnissä jo huomattavasti pidemmän aikaa. Medioiden herääminen on ollut oman, melkein-diginatiivin sukupolveni silmissä jopa niin tuskastuttavan hidasta, että toivo journalismin uusiin ”ismeihin” ja tekemisen tapoihin on vahva.

Yksi pettymyksen aiheistani on ainakin ollut joukkorahoitus, josta kohistiin vielä pari vuotta sitten. Vaikka joukkorahoituksesta on positiivisia esimerkkejä, kuten artikkelissa Crowdfunding the News (Gabe Bullard) The Texas Tribunen saama rahoitus livestriimeihin tai Suomessa Uusi Inari. Joukkorahoitus vastaa tiettyyn tarpeeseen, mutta se yleensä tavoittaa lähinnä ne ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia mediakuluttajia. Mielestäni olisi tärkeää, että ismit tarjoaisivat ratkaisuja myös laajan yleisön saavuttamiseksi.

Tätä varten yksi kiinnostava termi on Henry Jenkinsin spreadable media, eli jaettava media. Viime vuosina perinteiset mediat ovat paniikissa kätkeneet sisältöjään maksumuurien taakse. Viime kesän harjoittelussa totesin itsekin, että maksumuuri ei ole nykyaikaa eikä toimiva tapa haalia rahaa. Ihmisillä on kova tarve jakaa ja lukea muiden jakamia juttuja, mutta maksumuurin taakse jää paljon hyviä, taustoittavia juttuja, jotka saavat aivan minimaaliset lukijamäärät.

Aivan viime aikojen kiinnostavin kokeilu on ollut Ylen urheilu-uutisten robottijournalismi. Artikkeli Get used to automation in newsrooms (Steeve Roso) tuo esiin sen, että robotin tarkoitus ei ole korvata toimittajan työtä, vaan mahdollistaa toimittajan keskittyminen sellaiseen työhön, mikä robotille ei ole mahdollista. Siis esimerkiksi taustoittavat, kerronnalliset jutut, joita usein tänä päivänä kaivataan.

Nähtäväksi jää, toteutuuko robotin ottaminen mukaan journalismiin aivan näin idealistisesti, mutta hankkeessa on potentiaalia. Ismeissä tärkeää olisikin, että ne löytäisivät myös käytännön ratkaisuja eikä vain teoreettista ajattelua siitä, miten journalismia kuuluisi tehdä.

Lähteet:

Usher, Nikki (2010) Why spreadable doesn’t equal viral: A conversation with Henry Jenkins. NiemanLab November 23.

Bullard, Gabe (2016) Crowdfunding the news. Nieman Reports, September 26.

Roso, Steeve (2016) Get used to automation in newsrooms. News Literacy 2016, March 4.

3 thoughts on “Reflektio – Sonja

  1. Hauskaa, että oma journalismin tulevaisuuden konseptimme vastaa juurikin tuohon maksumuuriongelmaan, jossa kiinnostavat sisällöt jäävät maksumuurien taakse!
    Robottijournalismia käsitellään mielestäni ehkä turhan negatiivisesta kulmasta. Kuten mainitsetkin, robottien ei ole tarkoitus korvata toimittajia vaan vapauttaa heidät ns. turhasta työstä.

    Salla

  2. Joukkorahoitus on mielestäni ideana hyvä, mutta toteutuksena melko huono. Harva todellakaan on valmis laittamaan rahaa uutisiin, joita saa ilmaiseksi muutenkin. Tuntuu, että joukkorahoitus nojaa pirstoutuneisiin yleisöhin, joilla on omat toivomukset ja kiinnostuksenkohteet. Ehkä myös siitä syystä maksumuuri ei toimi suurten medioiden kohdalla, sillä se ei houkuttele erilaisia lukijoita monipuolisuudellaan. Tässä mielessä jaettavan median käsite on kiinnostava idea.

    Sofia

  3. Samat tuntemukset ovat myös täällä joukkorahoituksen suhteen. Mainitsit hyvän pointin tuosta tavoitettavuudesta – vaikka sisällöt olisivat ja ovat laadukkaita, niin lähtevätkö silti “peruskuluttajat” maksamaan niistä?

    Samoin joukkorahoitusta voi problematisoida myös palkkauksen näkökulmasta. Joukkorahoitus mahdollistaa sellaisten sisältöjen tekemisen, joista yleisö on valmis maksamaan, mutta onko rahoitusmallista ratkaisemaan kysymystä journalistien palkansaamisesta?

    Erika

Leave a Reply